Ajatus moporetkestä Ahvenanmaalle..

..syntyi jo ainakin 15 vuotta sitten pyöräilessämme ympäri Ahvenanmaata sekä sen saaristoa, kulkien saaristolautoilla mennen tullen.

Tällöin kun poljimme raivon vallassa yhteysalukselta toiselle jäi nauttiminen retkestä vain kilometrien nielemiseen jotta ehtisimme kiertää suunnitellun reitin määräajassa, jonka saneli torstai-iltana alkaneet Rantajamit Lohjalla, jonne eräs ryhmämme jäsen oli sopinut treffit meille muille tuntemattomaksi jääneen tyttösen kanssa. Samainen hurmuri oli juuri edellisenä yönä, ennen retkeämme saapunut Espanjan kirkonkyliltä uusi iskemätön Giant-maastopyörä mukanaan lentorahtina, jonka hän tietenkin valitsi matkakulkineekseen reissullemme ihan vaan meidän muiden kadehdittavaksi. Kuinka ollakaan paketista otettu pyörä ei toiminutkaan aivan suunnitellulla tavalla ja jouduimme ensitöiksemme säätämään vaihteiden siirtäjiä sekä jarruja yms. Näin ollen ensimmäinen lauttayhteytemme Kustavin Osnäsistä ei jäänyt odottelemaan remonttimiehiä vaan jäimme viettämään ensimmäistä yötä Kustavissa, paikallisella leirintäalueella jossa lopulta saimme uuden karhean Giantin täydelliseen iskuun...mutta olimme jo lähtiessä pahasti jäljessä aikataulusta, joka siis häämötti Rantajameilla. Tästä lannistumatta emme muuttaneet reittisuunnitelmaa vaan päätimme vain sukkelasti lisätä kilometrejä päivittäiseen matkantekoon ja kaikki ongelmat olivat toistaiseksi pois pyyhittyinä.

Jotta tämä turinoninti ei keskittyisi noihin vanhoihin juttuihin, vaikka niin mukavia ovatkin ja ansaitsisivat ihan oman kertomuksen niin lyhyesti kiteytettynä:

Silloin kun pojimme vuorovetoja ehtiäksemme lautalta toiselle niin meidät tietenkin ohitti aina hyvinkin nopeasti lautoilta lähtöjen jälkeen useita matkamoottoripyöräilijöitä ja tällöin jossain vaiheessa sovimme Paten kanssa että tämä reissu tehdään joskus uudestaan mutta silloin allamme on konepyörät! Ja nyt siihen oli ovallinen tilaisuus kun molemmillla oli sopivasti vapaata ja sääkin lupaili oikein mukavaa keliä Ahvenanmaalle juuri alkuviikoksi. Joten Sunnuntaina 25.5. klo 20 teimme äkkilähtöpäätöksen ja lauttavarauksen isolle lautalle joka olisi kuljettava meidät, kahden hengen joukko-osastomme Oolannin ytimeen – Maarianhaminaan. Paluumatka suunniteltiin kuljettavaksi saaristolautoilla Pohjoista reittiä Kustaviin.

Lähtöpäivä Maanantai 26.5.

Aamulla herätystä oli viritelty soimaan klo 5:00 ja pikaisten aamutoimien jälkeen asettelin pyörään jo edellisiltana pakatut tankki- sekä takalaukun ja kaasuttelin pankkiautomaatin kautta Paten kämpille jossa hän olikin jo lähes valmiina matkantekoon.

Kellon lyödessä 5:55 starttasimme todenteolla kohti Turkua sekä aamulauttaa joka lähteepi 8:15. Emme jättäneet juurikaan extra-aikaa aamunavaukseen vaan päätimme huristella ykköstietä aina terminaaliin asti eikä tämä ollut mitenkään miellyttävä ratkaisu sillä 100-120 km/h raikkaassa aamusäässä alkoi tuntumaan jopa hieman kylmälle. Etenkin kun koko edellisviikko oltiin saatu nauttia kesäisistä helteistä ja nyt yllättäen lämpö ei noussutkaan odotetulla tavalla vaan jopa laski muutaman asteen mitä lähemmäksi Turkua saavuimme. Turkuun saavuttaessa alkoi paikallisetkin heräilemään arkisiin askareisiin ja alkoivat täyttää Turkua lähestyviä pikateitä ja lievässä kohmelossa sai tosiaan ajella kieli keskellä suuta, joka kyllä kannatti kun näin jo kaukaa kuinka Turun keskustan tuntumassa, ihan moottoritien vieressä jäpitti city-hirvi aivan tien pientareella katsellen aamuruuhkaa, jopa hieman hämillään.

Kylille päästyämme otimme vielä tankilliset juuri ennen satamaa ja valitettavasti kyseisen polttoainejakelijan letkuista ei ollut saatavissa 98-oktaanista laisinkaan joten ihan huolettomasti lorottelin kaasari-bandittiini 10 litraa 95-oktaanista mikä myöhemmin tuntui olleen erittäin huono ratkaisu koska kone ei käynyt kunnolla kuin täysin lämmenneenä. Tämä oli varsin kiusallista kun lyhyenkin ajotauon jälkeen kone jäähtyi viileässä ilmassa niin että ryyppyä oli pidettävä päällä jotta koneessa olisi vääntöä...risteyksiin pysähdähdyttyä kierrokset puolestaan kohosivat kiekumaan 2500-3000 rpm ja kun ryyppiä vähensin niin ne tippuivat heti sinne tonniin josta ei taas vääntö riittänyt liikkeelle lähtöön.

Sanottakoon tässä vaiheessa että olettamukseni oli tuo 95-oktaaninen jota en ole aikaisemmin käyttänyt enkä tämänkaltaisiin käyntihäiriöihin ole ennen törmännyt. Mutta olihan täällä pirun kylmäkin, kaukana niistä lämpötiloista joita vielä eilen säätiedotuksissa arvuuteltiin ja millaisissa lämpötiloissa olen tottunut Bandittiani ulkoiluttamaan.

Satamaan päästyämme oli hämmästyttävän hiljaista ja meidän lisäksemme moottoripyöriä ei laivaan tullut kuin yksi HD joka ilmeisesti jatkoi matkaa loppuun asti eli Tukholmaan. Emme olleet tämän motoristin kanssa jutuissa koska olimme eri jonoissa ja ajoimme laivan autokannelle eri aikaan. HD-mies kylläkin päräytti pyöränsä autokannella samaan parkkiruutuun meidän kanssa vaikka hän ajoi laivan läpi eri puolelta mistä me ajoimme. Hän asetteli pyöränsä meidän pyöriemme viereen samalla kun me läksimme valloitamaan istumapaikkaa kahvilasta. Mutta kiitos lienee hänelle, joka luultavasti on nostanut kannelle tiputtamani ajokäsineen pyöräni satulan päälle...Kiitos!

Päästyämme ylemmille kansille ja kahvilan ikkunapaikan varattuamme riensimme jonottamaan aamupalaa. Käytännössä olimme ainoat asiakkaat siinä kahviossa, sillä hetkellä. Muutama mummeli ja papparainen oli jo siellä istumassa ja odottelemassa että bingo vihdoin avaisi ovensa.

Laiva starttasi ajallaan 8:15 ja 13:35 olisi lopultakin Maarianhaminassa.

Puuduttavan pitkäveteinen käkkiminen tuntui edes jotenkin siedettävältä kun laiva ammotti tyhjyyttään matkustajista, kahvilan pöytiäkin olisi ollut 10-15 jokaista asiakasta kohden mutta Paten kanssa ollaan sen verran hyvissä välilöissä jotta sopuisasti jaoimme ainoastaan yhden pöydän sohvineen. Muutaman kerran kävimme ulkona haistelemassa raikasta saaristolaisilmaa...

...ja kaupoillakin käytiin hankkimassa pakoilliset karkkiaskit ja sattuipa vähän niin kuin vanhasta muistista matkaan muutama tölkillinen lonkeroa jotta voisi edes sitä syyttää ilman sakeudesta kun viimehetken sääennusteet uhkasivat heittää häränpyllyä, pilvimassat olivat vaudilla vyörymässä kohti Oolantia ja ilma uhkaavasti alkoi pikkuhiljaa väriltään muistuttamaan enemmän ja enemmän lonkeroa. Mutta onneksi hieman alavireistä tunnelmaa nostatti ystävällinen kassaneiti taxfreekaupan kassalla joka kyseli meiltä olemmeko motoristeja ja minne olemme suuntaamassa ja näin vaihdoimme muutaman sanasen hänen kanssaan ja fokus oli jälleen itse reissussa....eikä huonommaksi muuttuvassa säässä.

Puotti oli ajallaan Maarianhaminassa ja pikaisen kylän katsastuksen jälkeen lähdimme leirintäalueelle kyselemään mökkiä, joka meille siunaantuikin hetken odottelun jälkeen. Suviuuno-tytteli ei vastaanotossa osannut sanoa onko heillä vapaata mökkiä meille koska päällikkö oli ottanut varausjärjestelmän mukaansa ja toikkairoi parhaillaan teillä tietämättömillä. Pomon saavuttua pelipaikoille löytyi meillekin majoitus vaikka kieltämättä allekirjoittanut alkoi jo hieman osoittaa lievää kärsimättömyyttä ja oli jo täysin valmis kaasuttelemaan tiehensä, toista majoitusta etsimään.

Majoitusasioiden järjestyttyä suunnitelma-A oli lähteä paikalliseen moottoripyöräkorjaamoon kyselemään Patelle Yamahan takarengasta jonka pinta oli päässyt hieman rakoille ja tämä ikavä yllätys oli havaittu vasta edellisenä iltana pyörää puunattaessa retkikuntoon.

Jussi's Motoriin oltiin jo laivalta käsin puhelimitse yhteydessä ja heillä oli hyllyssä passelia rengasta Paten pyörään ja allelaittoa he lupailivat vasta seuraavaksi aamuksi mutta totesimme parhaaksi käydä vielä paikanpäällä sopimassa rengastyöstä. Täällä ystävällinen asiakaspalvelija lupasi seuraavaksi aamuksi klo 10 saavansa myös Michelinin PilotRoad-renkaan joka olisi sopinut kaverille paremmin kuin hyllystä löytynyt Metzeler-rengas joka oli jo muutaman tuotekehitys-sukupolven vanhentunut joten jäppinen lupasi tilata Michelinin joka tapauksessa, riippumatta siitä ottaako Pate tuon vaiko eikö.

No, eikäkö tienpäälle ollut jo aika lähteä sillä kello oli huolestuttavasti rientänyt pitkälle iltapäivään mutta jotain suuhunpantavaakin täytyisi puraista ettei orastava nälkä pääse matkan aikana yltymään suunnattomaksi kiukuksi. Niinpä kurvasimme ensimmäiseen mahdolliseen byrooseen josta olisi mahdollista ostaa jotain vatsan täytettä ja sellainen oli Maarianhaminan rantaraitilla ollut ihan oikea nakkikioski. Täältä tilasimme burgeriateriat ja odotellessamme herkkuateriaa valmistuvaksi hokasimme kuinka kioskin pitäjä hylkäsi asuntovaunukioskinsa ja poistui juoksujalkaa takaovesta sanomatta sanaakaan. Nopeasti kyllä oivalsimme että jäbä kipaisi paikallisen huoltoaseman butiikkiin hakemaan hampurilaisiin sämpylöitä ja yhtä lennokkaasti hän kipitteli takaisin kioskivaunuunsa ovet paukkuen, valmistelemaan aterioitamme.

Majoneesit pyyhittyä suupielistämme lähdimme päästelemään Lemlandin sekä Lumparlandin suuntaan mutta kolea ilma ja illankin jo häämöttäessä ihan lähitulevaisuudessa emme enää Föglön-saarelle edes haaveilleet menävämme koska lauttamatkoihin tai ainakin niiden odotteluihin taatusti palaisi niin paljon aikaa että kello olisi varmaan ties mitä ennen kuin sieltä takaisin Maarianhaminaan ennättäisimme. Mutta ainakin Föglön portilla piipahdimme.

Ajelimme kuitenkin katselemaan Ahvenaanmaan kaakkoisnurkkia ja palasimme pikkuteitä mahdollisuuksien mukaan kierrellen, pistäydyimmepä jopa erään pikkutien päädyssä hämmästelemässä jotta miltä näyttää kun tie päättyy, halusimme molemmat nähdä mitä sen jälkeen on kun kaikki loppuu? Ja seuraavassa on kuva tuonpuoleiseen..Silvuplee!

Kylille palattuamme kävimme kaupassa hankkimassa ilta- sekä aamupalatarvikkeet ja kuskasimme ne mökille. Majapaikassa tehdyn pitstopin jälkeen läksimme vielä illansuussa Maarianhaminan eteläpuolella olevaan niemenkärkeen katselemaan mitä sieltä löytyisi, joka ei kuitenkaan mitään ihmeellistä tarjonnut mutta tulipahan käytyä. Siellä tsuhaillessamme vastaan ajeli jälleen varsin tyyriin näköinen vaunu jonka arvelimme kuuluvan alueen varakkaimmalle henkilölle, joka lienee lähes kaikille julkisuudesta tutuksi tullut heppu. Tämän, tämän päivän lyhyen vierailun aikana olimme nähneet tuon kiesin jo ainakin kolmesti huristelevan nurkissa ja tällä kertaa uskoimme ko. automiehen olleen matkalla paikalliseen veikkausliigan jalkapallo-otteluun jonne oli vieraaksi saapunut FC-Lahti. Täällähän on jalkapallostadion nimetty tuon varakkaan liikemiehen yhtiön mukaan.

Myöhempi googlailu osoitti tämän liikemiehen luoneen valtakuntansa täysin tyhjästä eli jätkäpojasta arvostetuksi liikemieheksi – respectit siitä!

Paluumatkalla poikkesimme taas kerran kirkonkylillä hämmästelemässä iltaelämää ja kaikki tuntuivat olevan fudispeliä pällistelemässä ja niinpä mekin kävimme stadionin ulkopuolella kuulostelemassa tunnelmaa. Orapihlaja-aita oli sen verran tuuhea ettemme nähneet kuin stadionin yläkatsomon mutta äänistä päätellen tunnelma oli varsin jännittävä. Emme kumpikaan ole erityisen innostuneita fudiksesta joten emme siirtyneet katsomon puolelle kesken pelin vaan tyydyimme katsomaan lopputuloksen netistä ja paikallisten harmiksi ottelu päättyi tasan 0-0, mikä tuloksena varmaan on ihan ok mutta tunnelma on aina moninverroin mukavampi kun kotijoukkue tekee maaleja, lajista riippumatta...arvelee hän, eli minä.

Mökille palattuamme otimme aluksi ihan rennosti, meiky kirjoitteli matkapäiväkirjaa ja yritti nauttia kylmästä oluesta. Kiusallisesti tämän aamun aikainen herätys sekä ohjelmantäyteinen päivä verotti voimia siinä määrin että kun ihan vaan hetkeksi laitoin silmäluomia kiinni niin kello olikin yxkax jo yksi yöllä jolloin olikin korkea aika ryhtyä iltapalalle, Paten heräillessä myös särpimään illallista.

Tästä huvittuneena naureskelimme että onkohan tämä jo vanhuuden merkki että minä sain illalla riivittyä kitusiin puolitölkillistä olutta Paten tyytyessä vain katselemaan sivusta?

Aamutaival 130km

Iltahuristelut 160km

Pisin pätkä Ahvenanmaan mantereella Tiistaina 27.5.

Aamulla raottelin luomia ensimmäisen kerran joskus 7:30 ja aamutoimiin taivuttelin itseni kahdeksan kantturoissa. Aamutoimien hitaus ei mitenkään yllättänyt minua ja kello lähenteli jo kymmentä ennen kuin olimme valmiita tämän päivän koitokseen, niinpä päästelimme suorilta Jussi's Motoriin kyselemään joskos kaverin PilotRoad-rengas olis valmiina alle laitettavaksi. Mutta iso posti ei ollut kuulemma vielä saapunut. Palasimme takaisin majapaikalle ja syöskentelimme vielä eväiden rippeet sekä luovutimme mökin josta taas kerran Jussi's Motoriin ihmettelemään joko Pate jo vihdoin saisi uutta rengasta alle muttei postipaketti ollut vieläkään saapunut. Tällöin asiakaspalvelu-juippi lupasi soittaa kaverille heti kun rengas on saapunut...eipä siinä sitten mitään! Lähdetään kohti Eckerötä ja poiketaan sitten vielä kerran pääkaupungissa rengashommeleissa.

Eckeröhön matkasimme samoja kinttupolkuja joita silloin 15 vuotta sitten päästelimme fillareilla ja ihan yhtä hyväkuntoisia nuo pikkutiet olivat edelleen, suorastaan nautinnollisia ajella rauhallisesti motoripyörillä.

Eckerössä otettiin taas tankilliset ja meiky sai juottaa Suzukille jälleen 98-oktaanista, vaikkakin vain puoli tankillista mutta toivottavasti nuo käyntiongelmat katoavat uuden polttoaineen myötä, ainakin toivossa on hyvä elää.

 

Lounasta särvittiin jossain huvittelukeskuksen ravintolassa. Hetken harkitsin tilaavani pitsan koska herkulliselta tuoksuvan pitsan molekyylit kantautuivat sieraimiini jo ovelta asti mutta lounasvaihtoehtona oli lohta, kävin siihen kiinni kuin 'sika limppuun' ja lohi uusien perunoiden kera maistui suorastaan taivaalliselta...slirps!  Annos toki ensin näytti naurettavan pieneltä mutta oli lopulta juuri sopivan kokoinen minun masuuni.

Jälleen oli aika lähteä jatkamaan matkaa vaikka kylmyys oli jo tunkeutunut luihin ja ytimiin. Lämpötila oli tosiaan laskenut 30:sta asteesta liki viiteen enkä minä piruparka ollut varautunut arktisiin olosuhteisiin. Kaikki mukana olleet vaatteet olivat jo päällä ja kylmyys alkoi tosissaan häiritä matkantekoa. Mutta nyt ei auttanut valittaa, vettä ei onneksi satanut mutta säätiedotuksia luettiin puhelimesta ahkeraan. Kylmyys oli silminpistäen havaittavissa myös Patesta joka ajotakin alla olleen t-paidan vaihtoi pitkähihaiseen sekä veti ajotakin vetoketjun ihan ylös asti kiinni...ja silloin on jo helvetin kylmä!

Eckeröstä päästelimme Hammarlandiin ihmettelemään Venäläisten vanhaa tukikohtaa: Sålis batteri, jossa muistin käyneeni jo edellisellä pyöräretkellämme vaikka en muistanut juuri muuta kuin tien poskessa olevan vartiokopin jossa venäläistä sotilasta esittävä nukke on koko tämän ajan uutterasti jäpittänyt ja jatkaa edelleen vartiointiaan.

Mutta uusi visiitti virkisti muistiani ja jos vanhat sotilaalliset kohteet kiinnostaa niin täälläkin voi hämmästellä sitä kuinka ennenvanhaan on komennettu vapaaehtoisia pensasneuvostoliittolaisia reippaisiin kallionsiirtotöihin.

Täällä ollessamme paikalle saapui kaksi suomalaista naispyöräilijää jotka tulivat myös jutuille, he olivat jo pyöräilleet melkoisen lenkin ja aikomuksenaan vielä polkaista Eckeröhön ennen kuin palaavat mökilleen. Jäin mielessäni hämmästelemään sitä että he olivat todella minimivarustein matkassa koska kummallakaan ei ollut pikkurepun lisäksi fillareihin pakattuna mitään muonavarastoja tai sitten ne olivat kätketty jonnekin puskaan, kuten me teimme aikoinaan oman pyöräretkemme aikana.

Eipä Jussi's Motorin juippi ole vieläkään soitellut joten Geta on seuraava kohde matkallamme ja lopullinen päätös on nyt viimeistään tehty siitä että Yamahan takarengas saa luvan kestää koko loppumatkan kotiin asti ja kylmä jäytää allekirjoittanutta...Hrrrrr!

Palattuamme ykköstielle ja tovin päästeltyämme sitä etelän suuntaan niin nopeasti käännyimme tästä itään, suuntanamme Bjärström, Svartsmara yms. pikkukylät joiden kautta oikaisemme nelostielle ja eipä aikaakaan kun eteen ilmaantui tietyö jossa asfaltti oli revitty soralle eikä missään mitään maintaa siitä kuinka pitkästi tuota tietyöremonttia kestää niinpä pysähdyin tien poskeen ja kysyin Paten mielipidettä siitä, yritetäänkö läpi vai lähdetäänkö kiertämään ja etsimään asfalttia. Päätimme jatkaa siinä toivossa että kyseessä on vain lyhyt pätkä ja päästin Paten keulille jotta hän saa tehdä päätöksen kääntymisestä jos tietyöremontti jatkuu ja jatkuu koska hänen takarenkaansa todennäköisesti päästää ilmat pihalle ennen kuin minun juuri uusitut nakit. Tietysti tuota remonttia jatkui joitakin kilometrejä mutta onneksi ei loputtomiin. Asfaltille päästyämme kaasuttelin jälleen kartanpitäjän paikalle ja suunnistelimme pikku pummin saattelemana nelostielle sekä lopulta Getaan. Täällä kävimme Getabergenillä hörppimässä kupit kaffetta sekä päimistelemässä merinäköalaa pohjoiseen.

Getabergenille saavuttuamme alueen parkkipaikalla oli ainakin miljuuna Ruotsin rekisterissä olevaa matkailuautoa ja kun läksimme paluumatkalle niin hieraisin silmiäni kun hokasin ettei siinä parkkipaikalla ollut enää ristin sieluakaan, asuntoautoista puhumattakaan. Onneksi me poijjaat oltiin vielä menossa Havsvidden konfrenssihotellin mestoja ihmettelemään, jonne johtava tie olikin mukava mutkapätkä huristella moottoripyörillä, vaikka oli pirun kylmä edelleen!

Aikamme näitä kallioita tepasteltuamme huristelimme tuon mukavan mutkatien takaisin ja nelostietä muutama maili etelään jonka jälkeen lähdimme taas pikkuteille jotka eivät edelleenkään tuottaneet ajettavuudessa pettymyksiä, näitä pikkuteitä ajelimme kohti Godbytä jossa suunnitelmissa olisi käydä kaupoilla ennen kuin ajaisimme kohti seuraavan yön majoitusta, Sandösundia Vårdössä.

Godbyhyn saavuttaessa allekirjoittanut muisti käyneensä siellä vuosia sitten Ruotsin autosuunnistuskilpailujen vuoden viimeisessä osakilpailussa A.Mattilan aisaparina joka silloin vielä vuosittain järjestettiin Ahvenanmaalla mutta sekin perinne taisi kuolla paikallisen puuhamiehen mukana...surullista:(

Itse kilpailusta jäi silloin loistavat muistot, emme Arton kanssa kumpikaan juuri pamlaa Ruotsin kieltä joka teki reitin määrittelystä vähintäänkin haastavaa (käytännössä mahdotonta) ja 'raatoauto' joka keräsi tarkkareita pois kilpailijoiden perässä seurasi meitä yöllä kuin hai laivaa ja oli jopa muutaman tarkkarin jo kerännyt poies maastosta jotka olimme vahingossa jättäneet löytämättä (tiesimme näiden jääneen väliin koska Ruotsissa reitin tarkistusasemat ovat numeroitu kumulatiivisesti, toisin kuin meillä täällä Suomessa) ja palatessamme takaisin reittiä pitkin etsimään näitä kadonneita reittiasemia niin tällä hepulla oli täysi työ estellä meitä palaamasta - tiesi ettemme enää löytäsi sieltä mitään kilpiä koska kyseiset tarkkarit olivat jo hänen peräkärrynsä kyydissä.
Meille äärettömän vaativan reitinmäärittelemisen vuoksi jouduimme hyvin paljon seisottamaan kilpuria paikoillaan sekä tyhjäkäynnillä ettei Subarun vakiolaturi jaksanut tuottaa sähköä kaikille valolaitteille, niin sisällä konttorissa kuin nokalla helottaville halogeeneeille. Kulutus oli siis huomattavasti suurempaa kuin tuotto joten ajotietokone kyykähti ensimmäisenä jonka jälkeen jouduimme siirtymään valojen käytössä ihan minimiin. Ajotietokonetta emme tosiaankaan enää edes tarvinneet sillä kilpailumme oli muuttunut täydelliseksi selvitymistaisteluksi sekä kisakeskuksen löytämiseksi ja luultavasti takapirummekin alkoi olla vähintään nälkäkuoleman partaalla seuratessa toikkarointiamme ympäri Oolantia.  Lopulta, pääsimme kuin pääsimme maalipaikalle jossa palkinnot oli jo jaettu hyvän aikaa ennen maaliin saapumistamme, meidät oli muistaakseni hylätty ja suurinosa kanssakilpailijoistamme oli jo hyvässä viihteessä sekä olivat myös muuttuneet erittäin mukaviksi, olihan kysessä kauden päätöskisa!. Mutta saimmehan ainakin hupia koko rahalla ja kaupan päällisiksi rautaisannoksen Ruotsinkielen opintoja. Kannatti tulla, ehdottomasti!

Jahas, palataas taas nykyhetkeen. Godbyssä nautiskeltiin päivän toinen ateria joka sekin oli erittäin maittava ja aterioinnin päälle oli edessä kauppareissu joka tosiaan suoritettiin Godbyn ytimessä, täällä oli varsin kotoisasti S-Market josta hankimme ilta- ja aamupalatarvikkeet.

Sitten kakkostietä kohti Vårdöta ja kävimme kurkkaamassa highwayn varrella olleen Taffelin FactoryOutletin jonka ovet napsahtivat lukkoon juuri samalla hetkellä kun me karautimme pihaan...tai ehkä me oltiin vielä enemmän myöhässä mutta saahan noita perunalastuja ihan lähimarketistakin. Matkalla kävimme päimistelemässä vielä Kastelmolman linnan

sekä Bomarsundin linnoituksen rauniot jotka olivat varsin vaikuttavat,

etenkin kun lukaisimme info-taululla olleen historiikin. Tämä oli ollut vielä pahasti kesken ja juurikin sen takia se ei kestänyt Brittien ja Ranskalaisten hyökkäystä jotka pistivät alueella ranttaliksi ja tuhosivat koko helahoidon.

Ja edelleen oli helvetin kylmä! Lapaluideni välissä alkoi inhottavasti tuntua pistävää kipua eikä pääni suostunut kääntymään oikealle puolelle kuin korkeintaan puolituumaa, loistavaa ajattelin mielessäni...tämä se nyt enää puuttui tästä kurjuudesta. No, eipä se kylmä enää tunnukaan niin kurjalta jos jotain positiivista haluaa asiasta löytää.

Vårdön saarelle päästyämme hakeuduimme leirintäalueelle kunhan olimme ensin tehneet piston saaren eteläkärkeen, sieltä kuitenkaan mitään merkittävää löytämättä. Matkalla kuitenkin näimme tiellä tallustelevan peuran joka luikki matkoihinsa hyvissä ajoin ennen kuin kahteen törmäys olisi voinut edes olla ajankohtainen.

Majapaikasta saimme mökin ja vastaanotossa ollut emäntä oli hövelimpi kuin isäntä, kenen kanssa Pate oli sopinut puhelimitse mökin vuokrasta sekä hinnasta. Saimme alennusta ihan tinkimättä, mutta sehän vain oli varsin mukava yllätys.

Iltatoimet noudattelivat lähes edellisillan kavaa, tosin iltapalaa tuli jyrsittyä vielä valoisan aikaan sekä ulkonakin tuli tepasteltua puolituntia ja muutama ölppäkin kaatui nahkaviemäriin samalla kun värkkäilimme aamupalaleipiä valmiiksi aamua varten. Ja oli jumalattoman kylmä eikä Jussi's Motorin puhelua ollut Paten puhelimeen tullut vieläkään.

Aamulla olisi tarkoitus hypätä klo 6:00 lähtevään lauttaan sillä kotipuolessa on luvassa iltapäiväksi vesisadetta joten aikaisemmalla lautalla saatamme päästä hyvällä turilla kuivin jaloin kotio asti.

Päätä kallistettiin tyynyyn eikä unta tarvinnut pitkään houkutella kunnes mökistä ei kuulunut kuin tasainen kuorsaus...joka siis perustuu allekirjoittaneen olettamukseen?

Tiistaina 190km

Kotimatka Keskiviikko 28.5.

Heräytys oli kurjasti jo klo 5:00, tästä oli ehdottomasti käytävä pesutuvan kautta ottamassa raikas suihku ennen kuin rähmät karisivat silmistä.

Mökissä pikainen HardDiskOperation (rankka tiskaus operaatio) sekä tavarat kasaan ja matka kohti Hummelvikin lauttarantaa, meiky lähti ennen Patea lämmittelemään Suzukin moottoria hieman kauemmaksi mökkinaapureista ja Patekin uutterasti talutteli Yamahan pois leirintäalueelta ennen kuin rohkeni täyräyttää myllyn pörisemään. Satamassa olimme kymmenessä minuutissa ja pääsimme samantien ajamaan lautalle jonka jälkeen lautta lähtikin kuin tilauksesta.

Sidoimme lennosta pyörämme kiinni aluksen rakenteisiin ja eväspusseinemme marssimme yläkerran kajuuttaan nauttimaan aamupalaamme.

Kahvia oli ostettavissa automaatista siten että otat mukin ja kahvin sekä maksat tasarahalla pöydän kulmassa olevaan lippaseen, kätevää eikö totta!

Paikalliset olivat jo valloittaaneet kukin oman sohvansa jossa he peittojensa alla jatkoivat unosiaan. Me saatanan Suomalaiset turistit ropistelimme eväskassejamme ja rupattelimme niitä näitä vaikka viereisellä sohvalla joku setä hieman kärsimättömästi vääntelehti, yritimme toki olla hissukseen mutta eipä se setä siinä kovin pitkään jaksanut taivutella kun hän totesi että fiksumpi antaa periksi ja niin hän sitten nousi ylös sekä lähti ulos haukkamaan raitista ilmaa.

Tämä alus poikkesi Enklingessa, Kumlingessa ja Lappossa ennen Torsholman päätesatamaa. Kumlingesta kyytiin ajeli traktori jonka peräkärry oli täydessä hakelastissa ja Lapposta tuli liuta reppuselkäisiä pikkumatkustajia jotka olivat ilmeisen kokeneita laivamatkaajia. Mistäkö niin päättelin: Siitä että nämä nappulat eivät malttaneet edes odottaa jotta puomi avattaisiin liikenteelle vaan he kirmasivat puomin ali alukselle samantien kun laivan keularamppi oli laskeutunut eikä kukaan olisi edes pystynyt estämään heitä, niin kaaosmaisesti kaikki tapahtui.

Torsholmaan saavuttuamme oli naurussa pitelemistä kun menimme autokannelle – Kumlingesta mukaan ja matkaan tullut hakelasti on nyt jossain Kumlingen sekä Torsholman välillä ja kaikki autot olivat sukkelasti hakkeen kuorruttamia, myös moottoripyörämme oli saanut osansa ja kypärän sisälläkin oli murusia..HohHoHoo!

Torsholmasta on parinkymmenen kilometrin taival seuraavalle alukselle joka lähtee Åvasta. Pääsimme tältä alukselta lähtemään viimeisinä ja finistelimme ajovarusteemme vielä satamassa ennen kuin jatkoimme kohti Åvaa koska minulla oli taas pirun kylmä, meinaa jo pikkuhiljaa alkaa vituttamaan! Brändö olikin hieno saari jonka tiet olivat mukavaa ajettavaa, nautinto olisi varmasti kesähelteillä moninkertainen. Täällä tiellä tepasteli joku outo otus, jota kumpainenkaan emme tunnistaneet emmekä olleet ennen nähneet moista nelijalkaista, emmekä tälläkään kertaa saaneet hämmästellä tuota oliota kovikaan pitkään sillä se luikki päättäväisesti matkoihinsa, vaikkakin varsin verkkaiseen tahtiin. Eipä anneta tuntomerkkejä sen enempää koska kuitenkin suurin osa lukijoista varmaan tunnistaisi tuon luontokappaleen ja nauraisi räkäistä naurua meidän ääliöiden tietämättömyydelle.

Åvaan päästyämme seuraava alus olikin valmiina vastaanottamaan meidät ja ajettuamme autokannelle jonon jatkoksi niin tällä kertaa henkilökunta suoritti pyörien 'kiinnnittämisen' – pelkät isot kiilapalat rungon alle jotta pyörä ei pääse keikahtamaan oikealle puolelle, varsin kätevää.

Matka sujui joutuisasti Ösnäsiin josta lähdimme röyhkeästi laivasta ulos ensimmäisenä poistuvan jonon jatkoksi ja olimmekin jonossa heti kolmantena, toisen auton ollessa Itellan täysperävaunuyhdistelmä joka päästeli varsin vauhdikkaasti Kustavin lossille joka olisikin viimeinen lauttamatka tälläerää. Lossi tulikin tupaten täyteen ja sitä yritettiin ilmeisesti jopa uudelleen järjestellä muutaman auton osalta jotta kaikki olisivat mahtuneet samaan kyytiin mutta ilmeisesti järki vihdoin voitti ja pari autoa jäi vielä kymmeneksi minuutiksi odottelemaan uutta kyytiä.

Jälleen karkasimme jonosta ensimmäisenä lossilta poistuneen letkan jatkoksi ja meidän perään näemmä jostain vielä hyökkäsi HD-mies pyörineen – ilmeisesti totesi että jos noi kusipäät lähti nyt niin ei hänkään jää tänne käkkimään.

Eipä tuosta varaslähdöstä suurta iloa ollut sillä poikkesimme muutaman kymmenen kilometrin ajelun jälkeen tankkaamaan ja tankillisten jälkeen palattuamme vetävälle uralle ei lossijonosta enää ollut tietoakaan. 100 lasissa kaasuttelimme kohti Raisiota ja kylmyys alkoi taas tunkeutua ajoasun alle, jojot valuivat nenästä mutta onneksi minulla oli putkihuivi kiskottuna suun ja nenän yli vähentämään ajoviimaa joka myös osaltaan hieman helpotti kiusallista tilannetta.

Raisiosta ajelimme Turun ohitustietä aina Piikkiöön ja jatkoimme yhtäsoittoa vanhaa Turuntietä aina Saloon asti jossa pysähdyimme lounastamaan. Aloin jo olla täysin umpijäässä, polveni olivat niin kohmeessa että jalkojen oikaisu oli jo hieman kivuliasta jolloin ajattelin jotta mitenhän suoritan tuon pysähtymisen jos en saakaan enää Salossa oikaistua koipiani, yritänkö pysäyttää johonkin seinän viereen vai yritänkö pysähtyä juuri jonkun liikennemerkin viereen ja ottaa kopin tämän tolpasta...onneksi ei tarvinnut ottaa käyttöön suunnitelmaa-B vaan raajat toimivat, vaikkakin hieman kankeasti.

Lounastauon jälkeen olin näennäisesti lämmennyt mutta kun sain pyörän liikkeelle niin ihan kuin jostain lihasmuistista kylmä tunkeutui samantien syvälle sisuksiini. Mutta edelleenkään ei auttanut valittaa, asiat voisivat olla vieläkin huonommin..vaatteet olivat vielä kuivat mutta Lohjalla ripeksi jo vettä. Toki ajoasuni on goretexia mutta hanskat ja saapaat eivät pidä vettä kuin hetken aikaa. Toki minulla olisi sadeasu sekä sadesuojat käsineille ja jalkineille mutta olin ne tarkoituksella jättänyt kotiin koska sääennusteet olivat luvanneet hyvää keliä ja olimme reissussa vain pari päivää...perkeles mikä ääliö olenkaan!

Salosta siis viimeinen riuhtaisu tietä 110 aina Kasvihuoneilmiölle asti ja siitä Sammatin kautta tuttuja mutkateitä aina himaan asti. Vesisade alkoi jo ennen Kasvihuoneilmiötä enkä itsekkäästi pysähtynyt kyselemään olisiko Pate halunnut pukeutua sadeasuun sillä sade oli vielä melkoisen lievää mutta luvassa oli vielä loppuhuipennus joka todennäköisesti tulisi kastelemaan meidät. Jatkoin siis matkaa nopeusrajoituksien limiteillä toivoen että matkaa ei enää jäisi pitkästi sen jälkeen kun tie ja me  kastumme. Sammatista poistuttaessa olikin sitten se tilanne että vettä ropisi niin paljon että sitä oli runsaasti jo tielläkin jolloin nopeutta oli syytä tiputtaa mutta matkakin alkoi onneksemme olla lopuillaan. Lohjan keskustan läpi ajettuamme jatkoimme Paten kanssa erisuuntiin ja lennosta vaihdoimme loppusanaset siten että päätimme jättää loppupalaverin lämpimämpään päivään sekä hetkeen ja näin tiemme erosivat, kello oli n. 13:30 kun kurvailin kotipihaan yhtenä jääkalikkana. Vielä ei sade ollut läpäissyt käsineitä mutta jalkineet olivat jo päässeet hieman vuotamaan, jos matkaa olisi tarvinnut pidemmästi taittaa vesisateessa niin olisin kyllä laittanut muovikassit saapaiden sisään, joita sattumoisin oli mukana matkassa.

Loppuiltapäivä vierähtikin mukavasti sohvan pohjalla, tiiviisti peiton alle käpertyneenä.

Onneksi aika kultaa muistot ja vajaa vuorokausi reissun päättymisestä aloin kirjoittelemaan tätä matkakertomusta ja olen jo pyörtänyt pyhät valani siitä etten enää ikinä poistu kotisohvalta, ainakaan kovin pitkälle.

Keskiviikon paluumatka 230km johonka sisältyy reilut 20km Brändön saariajelua ja vajaa kymppi Vårdössä

Reissun yhteenveto:

Yhteensä 715km

Pisin päivätaival: 290km

Lyhin päivätaival: 190km

Polttoainetta: n. 33l

Lautat 36€/matkaaja

Majoitukset 59,50€/matkaaja

Ruokailut n. 60€/matkaaja

Varustetappiot: -

Käyttämättömät varusteet:

-Kameran vara-akku

-Kameran kaukolaukasin

-Kameran lisäsalamalaite

Jk.

Tätä räppäriä kirjoitellessa ei PilotRoad-rengas ollut vielkään saapunut Jussi's Motoriin.

Ja mitäpä tästä palelemisesta otin opikseni? Todennäköisesti en siis niin yhtään mitään!

Lisää kuvia reissusta

Paten kännykkäkuvia